Neljä vuotta isänä

Neljä vuotta sitten istuin ja jännitin sairaalassa. Jännitin lapsen syntymää, isäksi tulemista. Osaanko toimia oikein? Mitä on olla isä? Miten saadaan homma toimimaan? Millainen lapsi on luonteeltaan? Kumpi sieltä tulee? Kyllä, vaikka moni oli sitä mieltä että tiesimme lapsen sukupuolen ennen syntymää emme olleet siitä varmoja. Omat veikkaukset olivat tytössä, koska nimi oli paljon tarkemmin harkittu. Ja tyttöhän sieltä tuli. Mutta kysymyksiä ja epävarmuutta oli paljon.

Mainittakoon että nörtti minussa oli irkissä aina kun vaimon luota muualla kävin. Käytännössä sairaalan kahviossa tuli istuttua tovi irkin ääressä. Kaveripariskunnalla oli sama edessä. Samana päivänä. Esikoiset molemmilla.

Nyt, neljä vuotta isän uraa ja hyvin menee. Suurin osa epävarmuudesta on vaihtunut rutiineihin ja virheistä oppii. Onneksi vaimon kanssa vedetään samaa köyttä kasvatuksen suhteen, vaikka joskus eri tavalla lupaillaankin tytölle asioita. Ja jotenkin tuntuu että tyttö osaa tuota jossain määrin jo hyödyntääkin. Ja sitähän ei tarvitse mainita, että isä oli kiedottu pikkurillin ympärille jo syntymässä.

Tänään tytön syntymäpäivät ovat hieman erilaiset. Toinen lapsi on tulossa. Nyt vain jännätään, koska lähdetään. Osittain samainlaiset kysymykset pyörivät päässä. Millainen on tulevan lapsen luonne, miten elämä muuttuu, miten tyttö suhtautuu uuteen tulijaan? Epävarmuus on paljon vähäisempää, toki sitäkin jonkin verran on. Mutta nyt tiedän, että isyys onnistuu minulta.

Paljon onnea isin prinsessalle 4v. synttäreillä.

Ja makiaiselle: tule jo.